Emäntä on ollut laiska ja voimaton. Pihalla lojuu kastelukannuja, kottikärryt, haravoita ja paljon muuta, jotka olisi pitänyt laittaa talviteloille. Ei ole jaksanut, vaikka aikaa kyllä on ollut. Huvimaja on kyllä valaistu lämpimän keltaisilla valoilla ja tuijassa on jouluvalot. Vielä, kun jaksaisi laittaa portinpielen lyhtyyn kynttilän - pienet valopilkut pimeässä. Sisällä kodissa on kuitenkin kodikasta ja turvallista. Tuli pönttöuunissa ja puuhellalla lohduttaa ja lämmittää. Tuleen tuijottaminen tyhjentää pään ja ajatukset. Pieni hetki helpotusta tuskaan ja ikävään.
Myös paratiisi pään sisällä on pimennyt. Ajatukset kiertää kehää, kuin yöperhonen valonlähteen ympärillä. Mistä valoa tähän ikävään? Monet sanovat, että marraskuu on kuukausista pahin. Ennen en ole vajonnut marraskuun pimeään näin syvälle. Asiat ovat olleet aina suhteellisen hyvin. Perusluonteen positiivuus on aina suojannut. Nyt on toisin.
Ihmisen yksinäisyys on tappava tauti. Mietin miten heille käy, joilla ei ole ketään. Jokin aika sitten kuulin kuinka ystäväni kaveri oli tehnyt ratkaisunsa ja hypännyt kuolemaansa kuudennesta kerroksesta. Hänellä ei ollut ketään ja toisaalta itse piti myös ihmiset kaukana itsestään. Niin surullista, jos ei ole ketään. On ihmisiä, joilla syystä tai toisesta ei ole kykyä olla ystävä/tuntea ystävyyttä. Voi vain kuvitella sitä tyhjyyttä sisällänsä.
Minulla on monta ystävää. Ei ole parasta ystävää. En mitenkään voi laittaa ystäviäni arvojärjestykseen. Kaikilla on oma paikkansa. Minulla on vain rakkaita ystäviä ja niitäkin vain muutama. Sitten on vielä ystäviä ja runsaasti kavereita. Se on se, kun asunut kauan samalla paikkakunnalla vuosikymmeniä ja tavannut työn puolesta kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä vuosittain. Aina joskus löytyy helmi.
 |
| Ystävyyden maljat, juotu 😊 |
Tällainen suru ja huoli ei ole vielä minua koskaan kohdannut. Onhan niitä haavoja matkan varrella tullut, ja umpeutuneet arviksi, joista on vain vahvistunut. Silti en vieläkään koveta itseäni, vaan aion olla sama avoin ja haavoittumiselle altis. Muutenkaan en voi elää.
Näissä elämän vastatuulissa ystävyys punnitaan. Kuka jää pitämään kädestä, kun ojennat vapisevan kätesi? Kuka tulee ja jakaa taakkasi, ja puolittaa sen? Kuka tulee, katsoo sinua ja halaa lujaa ja pitkään? Kuka itkee kanssasi?-- Tähän kriisiin minulla oli mahdollisuus saada aika ammattiauttajalle, psykologille. Hetken sitä harkitsin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en tarvitse sitä. Ystäväni ovat hoidelleet sen pestin. Onnekas olen. Minusta on pidetty hyvää huolta näiden kolmen kuukauden aikana. Kiitos teille. -Precious life, precious friends 💖
