Nessuno -”ei-kukaan”

Kerronpas pienen tarinan omasta elämästäni ja siitä, kuinka myytit jäävät jonnekin muistin sokkeloihin ja jonain päivänä ilmaantuvat arkikokemuksessa synnyttäen uusia merkityksiä  ja tarinoita.

Kesällä 1978 olin nuori ja viehättäväkin nuori neito. Kesätyöpalkastani sain ostettua itselleni uuden hienon ”Helkama - Kaunotar”- vaihdepyörän. Ajellessani uudella polkupyörälläni aika pian alkoi takanani kuulua miesten ”Kaunotar siinä menee”- huutoja. Kiusaantuneena ylenpalttisesta huomiosta päätin muuttaa pyöräni nimeä. Ostin samanlaista mustaa tarramuovia ja täsmälleen samanlaisella ”fontilla” kirjoitin uuden nimen pyöräni runkoon. Nimi oli nyt ”Nessuno”.

Harharetkillään Odysseus purjehti kyklooppien, yksisilmäisten maahan. Hän joutui miehineen kyklooppien vangiksi luolaan. Odysseuksen nokkeluuden ansiosta suurin osa miehistä pelastui. Kykloopin kysyessä Odysseuksen nimeä, tämä vastasi, että hänen nimensä on ”ei kukaan” (italiaksi nessuno). Odysseus joutui puhkaisemaan kykloopin silmän ja tästä ärtyneenä kyklooppi huusi tovereitaan apuun. Kykloopit kysyivät, että miksi hän herätti heidät keskellä yötä. Haavoittunut kyklooppi vastasi, että   Ei – Kukaan uhkaa henkeäni.  Näin Odysseus pelastui kyklooppien saarelta. 

Pyöräni nimi oli nyt ”Nessuno”. Minäkin halusin olla  ”ei-kukaan”. Viestini oli, että antakaa miehet minun olla rauhassa ja  että en kaipaa niin suunnatonta huomiota itselleni.  Viestiäni ei tosin kukaan tainnut ymmärtää, mutta ”Kaunotar” – huudot loppuivat siihen (niin, että se oli kai sitten se fillari).

Olin aikaisemmin katsonut televisiosta Odysseuksesta kertovan italialaisen tv-sarjan. Vaikka italiankieltä en ollut opiskellutkaan, tuo sana ja merkitys jäivät suurempana ajatuksena jonnekin muistin lokeroihin.

Myöhemmin hankin hienon retkipyörän, mutta vanha kunnon ”Nessuno” palveli menneinä vuosina ”kapakkapyöränä”. Paikalliseen kulttuuriravintolaan tapaamaan tuttaviani ja ystäviäni matkasin rakkaalla ”Nessunollani”. No, baariajat ovat ohi. Suosin pieniä illanistujaisia ystävien kanssa.  Ravintolaympäristö on kuin kyklooppien luola, josta parhaiten pelastuu olemalla ”nessuno – ei kukaan”. Humalaiset ihmiset ovat yksisilmäisiä, sillä tarpeeksi humaltuessaan ihmiset eivät enää kykene älylliseen keskusteluun ja keskustelu polkee paikallaan tai poukkoilee ilman asioiden syvää ja laajaa analysointia. Siksi ravintolaan onkin hyvä mennä ”nessunona” ja varjella hiukan sitä omaa oikeaa ”minää” eli ei kannata astua paljaana kyklooppien luolaan.

                                                  Precious Life 💖

Laiska puutarhuri

Puutarhassani on jonkin verran perennoja ja pensaita, jotka uskollisesti nousevat/kukkivat joka vuosi komeasti, vaikka emäntänä onkin laiska puutarhuri. Puutarha on puolivilli. Luonnonkasveja pukkaa sieltä täältä. Toisia en henno kitkeä ja toiseen puolen vaikuttaa se laiskuus.  Minua ei myöskään viehätä geometria ja liikasiisteys puutarhassa.

Tämä urhea Pioni on kukkapenkkini kaunistus, vuodesta toiseen.

Puutarhassa on vain yksi ns. kukkapenkki. Siinä on käynnissä jatkuva taistelu vuohenputkia vastaan. Tunnustan, olen häviöllä tässä taistelussa. Tiedän, että jotkut ovat voittaneet taistelun jatkuvalla nyppimisellä, mutta minusta ei ole siihen.

Sain kolme vuotta sitten kuvislapsiltani kolme miniruusua. Ne ovat talvehtineet pimeässä perunakellarissa +5 asteessa . Ne eivät ole enää todellakaan miniruusuja. Kukkineet koko kesän.

Tämä taitaa olla nimeltään Kesähortensia (saa korjata,jos ei olekaan).

Palavarakkaus  Neidonruusujen keskellä

Pidän kyllä pihatöistä, mutta kuten sanottu olen laiska; kun nyppiminen ja muu puuhastelu alkaa nyppiin, niin välineet lähes tipahtavat käsistä, ja jäävät niille sijoilleen. Tästä johtuu se, että puutarhavälineet ovat jatkuvasti hukassa. Inhoan etsimistä. Aina välillä tulee sitten ostettua uudet välineet kadonneitten tilalle, kunnes yht'äkkiä esim.oksasaksia onkin kolmin kappalein, kunnes taas kaikki ovat hukassa. Yritän tulla huolellisemmaksi, lupaan.

Neidonruusulla on niin ihana, huumaava ja voimakas tuoksu. Harmi, että melkein aina kun se kukkii, sataa. Kukinnot ja nuput menevät helposti pilalle. Tänä kesänä ei kuitenkaan niin paha. 

Tämä Verenpisara talvehtii myös perunakellarissa. Silläkin on ikää useampi vuosi (ehkä kuusi vuotta). Siitä on moni saanut terveitä ja vahvoja yksilöitä kotipuutarhaansa.

Jasmiini on juuri tällä hetkellä komeassa kukassa. Ja tuoksu on ihana.

Tai voishan se olla Fool's Garden, Lemon Tree. 

Kimalaiset ovat erityisen suojelun alla puutarhassani. Joskus uima-altaasta löytyy kimalaisia. Poimin ne ylös ja asettelen ne aurinkoon kuivumaan. Mikäli on kylmä sää, ja näyttää siltä, että kimalaisystäväni ei tokene, vien ne verannalle ja lämmitän niitä hiustenkuivaajalla. Kun pörisijä virkoaa, saattelen sen lempeästi pihalle. Hätätapauksessa tarjoan kukkasia tai hunajaa/sokerivettä.

Tänä kesänä kimalaiset olivat tehneet pesän puuvajaan. Tarkoitus oli laittaa ulkona kuivuneet klapit vajaan, mutta se nyt siirtyi syksylle. Odotellaan rauhallisesti, että pesimäkausi on ohi.

Orkideani on pysynyt hengissä viisi vuotta. Näillä hoito-ohjeilla olen onnistunut: Kymmenen päivän välein upotan sen ruukkuineen (läpinäkyvä) puoleksi tunniksi veteen. Upotuksen tarpeen näkee myös siitä, että ruukussa olevat juuret ovat harmaahkot. Silloin, kun ei ole kukintaa, annan sille orkidearavinnetta. Myös kaarnanpaloja ruukussa voi uudistaa samalla.

Runoilija Outopäivät-taidefestivaaleilla

Vaatimattomuus kaunistaa- Älä piilota kynttilääsi vakan alle. Siinä on oiva tasapaino. Molempia sopivissa määrin. Suomalaisten sananlaskujen yin ja yang.

Olin viikonloppuna Joutsassa Taidelaitos Haihatuksessa. Osallistuin runokisaan "PoetrySlam". Ajattelin, että ennen en voi kutsua itseäni runoilijaksi, ennenkuin esitän julkisesti omia runojani. Toinen ajatus oli se, että jos en pärjää kisassa, niin olenko vielä tyytyväinen runoihini ja pystynkö seisomaan vielä niiden takana. Hyvältä tuntui, kun menimme ensimmäisen kierroksen jälkeen tauolle ja  takanani istunut mies sanoi minulle: "Olisi ollut oikeusmurha, jos et olisi päässyt jatkoon".

No, en tietenkään voittanut kisaa, mutta en jäänyt viimeiseksikään. Olin siinä puolivälin paikkeilla. Tosin foorumi taisi olla hiukan väärä. Minun edustaamaani genreä ei ollut toista. Kisan voitti nuori poika räp-runoilulla. Hän olikin tosi hyvä ja ansaitsi voittonsa. Hyvin tässä kuitenkin kävi. Voitin itseni. Olen entistä tyytyväisempi omaan runoiluuni ja ehdottomasti jatkan sitä.

Ennen runokisaa oli Croquis-piirustusta. Taidefestivaalien järjestäjät olivat lupautuneet alastonmalleiksi. Nurmikolle kokoontui lähes toistakymmentä piirtäjää, joista suurin osa taisi olla kuvataiteilijoita. Joukossa minä, ensikertalainen. Ystäväni, kuvataiteilijan, rohkaisemana minäkin aloin raapustaan. Vähän kyllä jännitti, pelotti ja hävetti olla todella taitavassa joukossa. No, sain kuitenkin jotain aikaan.

Rohkeasti julkaisen nämä. Kelvollisia minulle.

Tämä syntyi, kun sain aikaa. Ei sekään virheetön ole, mutta kelvollinen. Olen vaan niin toivottoman hidas.

Koko yö meni valvoessa. Kämppis nukahti, mutta minulle ei uni tullut silmään. Lähdinkin sitten yönuotiolle, jossa istuskeli porukkaa neljään asti. - Aamulla kuulostelin, kun talon emäntä laitteli aamukahvia. Juotiin aamukahvit ja turistiin jonkin aikaa. Aamulla lähdettiin ajaan kohti kotia. Haihatuksen emännälle ja isännälle kiitokset vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Tällaista lämminhenkisyyttä kohtaa aika harvoin.

Ollessani Mäntyharjulla Kaija Juurikkalan Valoateljeessa kesäkuussa, sain voimaeläimen/henkioppaan sudenkorennosta. Se lennähti ateljeehen juuri silloin, kun oli minun vuoroni esittäytyä. Kaija sanoi: "Olet herkkä ja rohkea". Niin sitähän minä kai olen. Kotona sitten sunnuntaina olin altaalla väsyneenä,sudenkorento lensi olkapäälleni. Se kävi kaiketi kiittämässä rohkeudesta. "Herkkä ja rohkea."

Osho sanoo: "Ei rohkea ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka voittaa pelkonsa. Precious Life 💖