Nessuno -”ei-kukaan”

Kerronpas pienen tarinan omasta elämästäni ja siitä, kuinka myytit jäävät jonnekin muistin sokkeloihin ja jonain päivänä ilmaantuvat arkikokemuksessa synnyttäen uusia merkityksiä  ja tarinoita.

Kesällä 1978 olin nuori ja viehättäväkin nuori neito. Kesätyöpalkastani sain ostettua itselleni uuden hienon ”Helkama - Kaunotar”- vaihdepyörän. Ajellessani uudella polkupyörälläni aika pian alkoi takanani kuulua miesten ”Kaunotar siinä menee”- huutoja. Kiusaantuneena ylenpalttisesta huomiosta päätin muuttaa pyöräni nimeä. Ostin samanlaista mustaa tarramuovia ja täsmälleen samanlaisella ”fontilla” kirjoitin uuden nimen pyöräni runkoon. Nimi oli nyt ”Nessuno”.

Harharetkillään Odysseus purjehti kyklooppien, yksisilmäisten maahan. Hän joutui miehineen kyklooppien vangiksi luolaan. Odysseuksen nokkeluuden ansiosta suurin osa miehistä pelastui. Kykloopin kysyessä Odysseuksen nimeä, tämä vastasi, että hänen nimensä on ”ei kukaan” (italiaksi nessuno). Odysseus joutui puhkaisemaan kykloopin silmän ja tästä ärtyneenä kyklooppi huusi tovereitaan apuun. Kykloopit kysyivät, että miksi hän herätti heidät keskellä yötä. Haavoittunut kyklooppi vastasi, että   Ei – Kukaan uhkaa henkeäni.  Näin Odysseus pelastui kyklooppien saarelta. 

Pyöräni nimi oli nyt ”Nessuno”. Minäkin halusin olla  ”ei-kukaan”. Viestini oli, että antakaa miehet minun olla rauhassa ja  että en kaipaa niin suunnatonta huomiota itselleni.  Viestiäni ei tosin kukaan tainnut ymmärtää, mutta ”Kaunotar” – huudot loppuivat siihen (niin, että se oli kai sitten se fillari).

Olin aikaisemmin katsonut televisiosta Odysseuksesta kertovan italialaisen tv-sarjan. Vaikka italiankieltä en ollut opiskellutkaan, tuo sana ja merkitys jäivät suurempana ajatuksena jonnekin muistin lokeroihin.

Myöhemmin hankin hienon retkipyörän, mutta vanha kunnon ”Nessuno” palveli menneinä vuosina ”kapakkapyöränä”. Paikalliseen kulttuuriravintolaan tapaamaan tuttaviani ja ystäviäni matkasin rakkaalla ”Nessunollani”. No, baariajat ovat ohi. Suosin pieniä illanistujaisia ystävien kanssa.  Ravintolaympäristö on kuin kyklooppien luola, josta parhaiten pelastuu olemalla ”nessuno – ei kukaan”. Humalaiset ihmiset ovat yksisilmäisiä, sillä tarpeeksi humaltuessaan ihmiset eivät enää kykene älylliseen keskusteluun ja keskustelu polkee paikallaan tai poukkoilee ilman asioiden syvää ja laajaa analysointia. Siksi ravintolaan onkin hyvä mennä ”nessunona” ja varjella hiukan sitä omaa oikeaa ”minää” eli ei kannata astua paljaana kyklooppien luolaan.

                                                  Precious Life 💖