Kokkola - kesäkaupunki

Länsirannikkokiertueen päätepiste oli syntymäkaupunkini Kokkola. Kirjaiduimme vaasalaisen ystäväni WW:n kanssa Sokos Hotell Kaarleen, ja lähdimme heti torille jäätelölle. Kokkolassa kun ollaan, niin jätski pitää tietysti olla Sia-jäätelöä, jota valmistetaan tietenkin Kokkolassa. No, olihan se hyvää, aitoa kermajäätelöä. Kannattaa maistaa, jos pistäytyy sielläpäin.

Rantakatu

Illalla oli sitten Keikalla-kirjan julkaisemisjuhlat hotellimme ravintolassa. Myöhästyimme tietenkin alkupuheesta, mutta pääsimme nopeasti juhlatunnelmaan. Paikalla oli paljon vanhoja ystäviä, kavereita ja tuttuja. Ilta kului mukavasti jutustellen, vaikka välillä ihmispaljous ja kovat äänet meinasivat väsyttää tätä höspiä (HSP). Olikin melkoinen suoritus meikäläiselle jaksaa yhdeksän tuntia putkeen sosiaalisuutta ja ihmispaljouden tuottamaa mekkalaa. Ilahduttavaa oli tavata entinen koulukaveri, joka ensimmäiseksi huudahti: "Sä et oo muuttunut yhtään". Kolmeen asti jaksettiin juhlia.

Aamulla tietenkin oli ehdittävä hotelliaamiaiselle. Ehdittiin ja kyllä maistui. Hotellissa parasta on juuri aamiainen. Sellaista ei tule kotipuolessa värkättyä, ei lähellekään. Hotelli oli hiljainen, (muut taisivat olla jo nukkumassa) siisti ja vuode oli sopivan kova ja sopivan pehmeä.

Päivällä kirjaudumme ulos hotellista ja lähdimme Suntin varrelle istuskelemaan ja kuvaamaan. Seuraan liittyi vanha kaverimme, ja juttua taas riitti. Suntti (Sund) kaupungin salmi virtaa (oikeasti se makaa paikallaan), läpi Kokkolan. Ympäristö on kaunis ja huolella suunniteltu, mutta ruskea vesi seisoo paikallaan. Voisikohan vettä saada mitenkään virtaamaan.

Runoni Kokkolalle, kirjoitettu kauan sitten, kun tulin vierailulle vanhempieni luokse:

Tämä kaupunki nukkuu vielä
siniharmaassa talvipuvussaan
kaulukset pystyssä
mutta päälaki paljaana.
Valmiina pian heräämään
ja heittäytymään 
kevät-tuulien riemulliseen
hiekanmakuiseen tanssiin.

Kuinka rakastankaan näitä
loskaisia katuja
ja vanhojen talojen 
kuluneita kasvoja.

Tiedätkö, kultainen ystäväni
minkä riemun tämä
talojen vastaanottokomitea
minussa synnyttää.
Aivan kuin minua varten
ne ovat asettuneet
tuttuun järjestykseen,
kertoakseen, että
tämä rakkaus on molemminpuolista.


Iltapäivällä ajoimme Ykspihlajaan kahvila-Sahaan. Kahvila on aivan meren rannassa ja syntymäkotini, jo purettu, sijaitsi siitä noin sadan metrin päässä. Aivan lähistöllä on myös Ykspihlajan satama, joka on kolmanneksi suurin yleissatama Suomessa. Vaikkakin olen kotiutunut hyvin Keski-Suomeen, niin meri ja suolan tuoksu tuulessa, on se, jota aina kaipaan.

Kahvila Saha

Sahassa tunnit vierähtivät nopeasti jutustellessa ja kuunnellessa yhteisen ystävämme tarinoita villistä nuoruudestaan. Kaverilla olisi rikas aineisto vaikka kirjaan. Sää ei olisi voinut olla upeampi. Kylmä olut ja kurkkuvesi viilensi mukavasti ja Kokkolan nuorisosoittokunta piti yllä leppoisaa kesätunnelmaa. Saunakin oli lämpiämässä ja talon takana alkoi kesäteatteriesitys. Kahvila-Saha on kyllä tutustumisenarvoinen kohde, jos vierailee Kokkolassa. Olisikohan peräti ainutlaatuinen Suomessa.

Kahvila Sahan sisältä

(Siellähän se WW vilahtaa valkoisessa kotelossa)

Seuraavana päivänä pistäydyimme siskoni kanssa Harrbådan majakalla. Todellisuudessa se ei ole majakka, vaan linjaloisto, mutta majakaksi sitä on aina sanottu. Majakka on aika huonossa kunnossa ja se on aidattu turvallisuussyistä. Olisipa hienoa, jos joku ostaisi sen ja kunnostaisi. Itse majakka ei kuulemma maksa juuri mitään, mutta kunnostus taitaisi maksaa melkoisesti.

Majakka/linjaloiste

Harrbådan hiekkarannoilta näkyy avomeri. Tuuli on raikas ja vähän kauenpana rannasta kasvaa matalia mäntyjä. Aivan rannalla on ainakin yksi vuokrattava todella tasokas mökki, tosin ilma sähköä ja vettä. Mietintämyssyn alla mökin vuokraus maalausretriitin viettoon ensi kesänä.

Meri oli tuonut rantaan hirrenpalan. Otin sen tietenkin mukaani. Ajattelin, että mitä jos jäisin tähän ja alkaisin muumipapaksi. Odottelisin siinä, mitä meri toisi minulle. Poimisin merestä kaiken mikä niemelle rantautuisi. Ja rakentaisin vaikka majan. Muumipapalle meri toi viskipullon. Minulle voisi tuoda Divici-kuoharin. Tänä kesänä löydetty luomukuohari. Tosin Alkosta löydetty.

************

Kotimatkalla pysähdyin Perhon StOne:iin kahville ja siellä kyllä on viihtyisin naistenhuone, missä koskaan olen käynyt. Miestenhuone on kuulemma myös sisustettu huolella.

***********

                                                                    Precious Life💖