Ilossa on suru - Surussa on ilo

Ihmisen elämässä on onnellisia ja iloisia hetkiä, joilla kuitenkin on pieni (tai iso) surureunus. Tällaisia ovat tietyt etapit jälkikasvun elämässä; ripillepääsy, ylioppilasjuhlat ja se viimeinen, nuoren muuttaminen pois kotoa. Muistan, kun nuorempi poikani muutti pois kotoa. Olin huvimajassa kittaamassa pihasaunan ikkunoita, kun hän tuli vielä hakemaan pyöräänsä. Puhuttiin siinä vielä käytännön asioista, ja ajttelin, että en itke, en itke. No, hän lähti siitä, ja menin takaisin huvimajaan. Radiosta tuli Maaritin " Lainaa vain", ja silloin se tuli. Iso itku. -Näihin herkkiin hetkiin kätkeytyy sekä ilo, että suru. Myös läheisen ihmisen muutto toiselle paikkakunnalle työn tai opiskelun perässä voi herättää näitä kaksijakoisia tunteita. 

Olen todella herkkä liikuttumaan ja kyynelehtimään. Yhtä herkkä myös nauramaan niin, että sille ei meinaa loppua, ja ikävä kyllä, joskus aivan väärissä paikoissa.

Olin sunnuntaina rippikirkossa ja -juhlissa. Rakas ykköstyttöni pääsi ripille. Ystävän tytär, jonka elämässä olen saanut olla alkumetreiltä lähtien: Pitänyt vauvana sylissä, uittanut uima-altaassa ensimmäisen kerran (2-vuotiaana), työntänyt vaunuissa ja rattaissa ja laulellut lauluja, käyttänyt puistossa ja hoitanut silloin, kun hoidontarvetta on ollut, vienyt katsomaan kissanpentuja ystäväni luokse sekä paljon muuta. Tämä tyttö on todella rakas minulle ja saa minut liikuttumaan pelkästään, kun katson häntä, kuinka hän on kasvanut ja pysynyt aina vaan yhtä ihanana. - Luvassa oli siis kyyneliä ja kyyneliä.

Niin, itkusta ja naurusta piti kirjoittamani.- Minulla on itkuliina, jonka otan mukaan silloin, kun arvelen, että kyyneleitä tulee sen verran, että kaulahuivi ei riitä. No, en kyllä huivia kyynelehdi täyteen. Kaulahuivi täyttää kyllä tehtävänsä satunnaisissa ja odottamattomissa tunnekuohuissa, mutta jos on odotettavissa suurempaa tulvaa, on hyvä ottaa itkuliiina mukaan. Itkuliinalla taskussa on myös kyyneleitä estävä vaikutus. Kun antaa luvan suureen tunnepurkaukseen, siitä tuleekin pieni tai keskisuuri. Näin kävi tänään.

Itkuliinani

Ensinnäkin en nähnyt koko tyttöä vasta, kun ristikulkueessa poistuivat kirkosta. Se tunnekuohu kyyneleineen tuli virren 326 aikana, "Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan". Se on sellainen juttu, että ne ovat nuo kiitos- ja ylistysvirret, jotka uppoaa meikäläiseen. Toinen virsi, josta pidän erityisesti on "Soi kunniaksi Luojan" (462). Niin, ja itkuliina myös toimi hienosti estolääkityksenä.

                                                            ************************

Itkun vaikutuksesta on ristiriitaistakin tietoa. Vanha sanonta on, että itke vaan, se helpottaa. Sanotaan, että itku rentouttaa lihaksia, puhdistaa chakroja, etenkin kurkkuchakraa. On myös päinvastaisia näkemyksiä. Erään psykologian tohtorin mukaan, itku ei olekaan hyväksi, vaan se vapauttaa kortisolia, stressihormonia. Yhtä kaikki, joskus kunnon itku on tervetullut, mutta hillittömästä saan minä  ainakin vain päänsäryn. No, onneksi sellaista tapahtuu hyvin harvoin.

Taulumäen kirkon kaunista arkkitehtuuria

Itkumuisto (hillitön) yleisellä paikalla: Alakouluikäisen poikani piti muuton takia vaihtaa koulua. Oli viimeinen kevätjuhla tässä koulussa. Istuin pojan luokkakaverin äidin vieressä, joka myös on tunteellinen ja herkkä. Olimme ystäviä, vaikka lapsemme eivät olleetkaan kavereita. ( Nuoremmat lapsemme olivat samassa päiväkotiryhmässä). Kyynelehdimme lähes koko seremonian ajan. Vieressä istunut henkilö kysyikin yllättäen: "Onko teillä jokin kilpailu menossa?". Kyynehtiminen jatkui kuitenkin. En tiedä oikein, mitä me itkimme. Itkimmekö sitä, että todennäköisesti emme tule enää tapaamaan yhtä usein kuin ennen. No niinhän siinä kävi, että tapaamiset harvenivat ja nyt ovat loppuneet lähes kokonaan.-Toinen hillitön itkumuisto on, kun menimme elokuviin samaisen rippilapsen äidin kanssa. Kyynelehtiminen alkoi välittömästi, kun alkutekstit ilmestyivät valkokankaalle. Oliko sitten kyse vain virittäytymisestä toivottuun tunnetilaan, en tiedä. - Titanicia katsoessamme, en itkenyt yhtään, koska olin päättänyt niin. Taisin olla jo valmiiksi kovin ahdistunut ja jäätynyt. Ystäväni kyllä vieritti kyyneleen, jos toisenkin.

                                                 

Nyt nämä hillittömät kyynelehtimiset naurattaa. Näissäkin suruissa on ilo, vaikkakin jälkijättöisesti.
Itkua on hankala pidättää useinmiten, mutta nauru onkin sitten vielä vaikeammin pidäteltävä. Ja jos nuo naurukohtaukset osuvat yleisiin, arvokkaisiin tai hiljaisiin tilaisuuksiin, niin se on todella kiusallista ja noloa. 

Poikani päästi paukun, kun häntä kastettiin. Tilaisuudessa oli hyvä ystäväni, josta tuli poikani tyttökummi. Kun vilkaisimme toisiamme alkoivat naurukohtaukset. Toinen naurukohtausmuisto, on konsertista, jossa aina välillä oli hiljaista. Ei siis mikään rock-konsertti. Ei tarvinnut mitään muuta, kuin katseitten kohtaaminen, niin se alkoi. Lopulta en enää uskaltanut katsahtaakaan ystävääni päin. 

Vanha sanonta on, että nauru pidentää ikää. Naurulla sanotaan olevan vaikutuksia fyysiseen terveyteen; mm. vähentää stressi- ja tulehdustasoa, vähentää kortisolia elimistöstä ja lisää hyvän kolesterolin määrää veressä. Naurulla on myös vaikutusta ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Iloista ihmistä on helpompi lähestyä. Se lisää avoimuutta ihmisten välillä. Lisäksi iloista ihmistä on mukavempi katsella kuin murjottavaa tai kivikasvoista. 

Sitten vielä ne ihanat ihmiset, jotka hymyilevät kyyneleittensä läpi ja ovat urheita. - Pidetään huoli toisistamme, läheisistämme, ystävistämme.  Meillä on kädet, elävät ja ihanat kehomme (tästä myöhemmin)  ja sanat, käytetään niitä. Tarttukaa käteen, halatkaa ja kertokaa, että toinen on tärkeä. Koskaan sitä ei ole liikaa. Rakastakaa. Koskaan ei tiedä minkä nurkan takana väijyy se suru, jossa ei ole  iloa lainkaan.

Ps. Tänään olin paikallisella kuntosalilla liittymässä jäseneksi. Tiskillä tuli juttua kahden salilla työskentelevän nuoren naisen kanssa. Lopulta löytyi yhteinen tuttu. Toinen nuori nainen oli kuviksessa opiskelevan lapsen lähisukulainen. Sanoin: " Mä olen se Piio". Nuori nainen nosti katseensa ja huudahti täysin spontaanisti :"Sä oot ihana". Tuosta riitti hyvää mieltä koko päiväksi ja varmaan pitkälle eteenpäin. - Aina vaan vakuuttuneempi olen siitä, että meidän tulee sanoa hyviä ja kauniita asioita kanssaihmisille silloin, kun tuntuu siltä ja näkee toisessa jotain kaunista.
Precious Life 💖