Minun todellisuuteni sinun todellisuuttasi vasten!
Laukaa läksy 6.11. 2023
Hei taas!
Olen se tunnettu kärpänen katossa. Muistanette tapauksen kahvilassa, kun tunnekuohussa oli pakotettu vääntämään pienen pökäleen erään asianosaisen kahvikuppiin. Tämä tapahtuma, josta nyt kerron tapahtui ennen tuota kahvilaepisodia. Jostain syystä olen leimautunut tähän nimenomaiseen pariskuntaan. Yksityisyydensuojan nimissä nimet ovat muutettu. Kutsun heitä Kelaajaksi ja Aituriksi. Tänään olimme julkkareissa eli kirjallisen teoksen julkistamistapahtumassa. Kirjansajulkistamissopimusta juhli Kelaajan hyvä ystävä; kaunis vaaleahiuksinen kiharapää, aina hyvätuulinen ja nauravainen henkilö. Pörräsin siinä lähettyvillä, mutta sitten näin muutaman ärsyyntyneen ilmeen ja päätin piiloutua Kelaajan kauluksen alle. En halunnut herättää huomiota, koska olen nähnyt miten käy meikäläisille, jos liikaa säntäilee porukoitten ympärillä. Seurasin tapahtumaa ja keskustelua Kelaajan kauluksen alta. Jotenkin sympatiseeraan häntä ja koen oloni turvalliseksi hänen lähellään.
Kirjailijan ja Kelaajan kohtaaminen oli sydäntälämmittävä. He eivät olleeet tavanneet toisiaan pitkään aikaan. Kirjailija oli ollut kovin kiireinen viime aikoina ja Kelaajakin, harrastajakirjoittana oli pysytellyt koneen ääressä, vihdoinkin. Siinä he halailivat pitkään. Aituri odotti omaa vuoroaan ja kun hän pääsi Kirjailijan luo, hänkin jäi pitkäksi aikaa halaamaan juhlakalua.
Ajattelin, että päästäppä jo irti. Huomasin, että Kirjailija liikehti levottomasti ja silmäili kiusaantuneena ympärilleen etsien katsekontaktia Kelaajaan. Hänen silmänsä pyyhkäisivat kaulusta, jonka alla piileskelin. Ajattelin jo, että loppuni on käsillä, mutta pelastuin. Kirjailija vääntätyi irti Aiturin otteesta, joka alkoi kehua Kirjailijan uusinta uutta ja samalla koko hänen tuotantoaan. Kelaaja siirtyi hieman sivummalle ihmettelevä katse silmissään. Tarjoilija samppanjatarjottimen kanssa lähestyi ja Aituri nappasi kaksi lasia ja maireasti hymyillen ojensi toisen Kirjailijalle. Viinilasit kilahtivat toisiaan vasten, mutta näin, että Kirjalijan ajatukset olivat jo toisaalla.
Ette voi uskoa, kuinka minua suututti, kun kuulin Aiturin mielistelevän Kirjailijaa ja aivan, kuin olisi kuullut hänen ehdottavan treffejä Kirjailijan kanssa. Olin siis edelleeen Kelaajan kauluksen alla, koska en uskaltanut ottaa minkäänlaista riskiä oman terveyteni kustannuksella. Olinhan nähnyt miten käy meikäläisille, jos joutuu yllätetyksi. Tosin lätkän alle liiskaantuminen on tuskaton äkkikuolema, mutta ne uudeaikaiset sähkölätkät ovat oikeita kidutuslaitteita. Siinä sitten kouristelet ja rimpuilet hitaassa kuolemassa.
Minulle alkoi tulla kuuma kauluksen alla sekä pakottava tarve käydä naistenhuoneessa, näin sivistyneesti sanottuna. Naistenhuoneesta palattuani lensin lempitarkkailupaikalleni kattoon, koska se on turvallisin paikka suojella itseäni siltä kaikelta huitomiselta, jota saan yleensä kokea. Etsin Kelaajaan juhlaväen joukosta. Siellä hän jo jutusteli samppanjalasin kera minulle ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, joka näytti ilmiselvästi taiteilijalta, koska hänellä oli päässään musta baskeri. Heillä näkyi olevan paljon yhteistä ja tunnelma oli leppoisa, kunnes Aituri pyyhälsi suurieleisesti paikalle ja aloitti pommituksen.
Höristin korviani. Sen verran sain selvää, että Kelaajan uusi keskustelukumppani kuulosti olevan kustannustoimittaja. Juhlakansan ääni oli tässä vaiheessa jo kohonnut, että en saanut selvää heidän puheestaan. Panin merkille, että Kelaaja siirtyi kauemmaksi ja antoi tilaa Aiturille. Kustannistoimittaja oli enimmäkseen hiljaa ja Aiturin suu kävi lakkaamatta.
Tällainen näytelmä toistui käytännössä koko illan. Kelaaja jutusteli tuttujen kanssa ja tutustui uusiin alan ihmisiin. Aituri pian pyyhälsi paikalle ja otti tilan haltuunsa. Vähän minua ärsytti Kelaajan saamattomuus ja se, että hän luovutti Aiturin tullessa paikalle. Ai niin olihan se yksi tapaus, kun yksi kutsuvieraista, joka jutteli Kelaajan kanssa, ajoi Aiturin pelkällä katseella siirtymään kauemmaksi. Näin ärtymyksen Aiturin katseessa, kun hän lähti etsimään tarjoilijaa samppanjaterjottimen kanssa.
Loppuillasta minulla ei ole havaintoja. Taisin humaltua alkoholihuuruista sen verran. Jollain konstilla olin kuitenkin löytänyt kauluksen alle takaisin ja kuuntelin pariskunnan sanailua taksissa kotimatkalla. Aituri kehui, kuinka hauskat julkkarit olivatkaan. Hän sai sanomansa mukaan paljon uusia ystäviä ja tapaamisiakin oli tiedossa. Kelaaja on hiljaa, kunnes sanoi, että ethän sinä ole lukenut yhtään Kirjailijan kirjaa. Johon Aituri vastasi, että eihän sillä mitään väliä ole. Pieni valkoinen valhe ei haittaa ketään. Kelaaja huokaisi ja sanoi että hän ehkä saa kustannussopimuksen ensimmäiselle romaanilleen. Silloin Aituri pysäytti sanatulvansa ja sanoi. - Ja kuka se niistä oli kustannustoimittaja? Ketä oot nuoleskellut. Avaappa suu, onko kieli ruskea?
Kelaaja sanoi, että kaikki on vielä auki, joten ei siitä kannata sen enempää puhua. Kerron kyllä sitten, kun asia liikahtaa edes vähän eteenpäin johon Aituri:
- Luuletko, että tuollainen harrastelijakirjoittaja, kuin sinä voisi saada kirjansa julkaistua. Sitäpaitsi jos julkaistaisiinkin, ei sitä kukaan lukisi.
- Ensinnäkin minua loukkaa tuo harrastelijakirjoittaja-nimittely. Pidän itseäni harrastajakirjoittajana. Eihän sitä koskaan tiedä. Jos nyt minua viimein onnistaisi. En halua kertoa, kuka heistä oli se kustannustoimittaja. Asia ei kuulu sinulle. Se on minun asia.
Ajattelin, että hyvä hyvä Kelaaja. Viimeinkin uskallat sanoa vastaan. Hieroin käsiäni yhteen tyytyväisenä Kelaajan ryhdistäytymisestä. Vai pitäisiköhän minun sanoa, että hieroin jalkojani yhteen, kärpänen kun olen. Ensin Aituri häkeltyi Kelaajan vastaväitteistä, mutta jo hetkessä hän oli mustan vihan vallassa.
- Vai alat sinä määräileen, mitä minä saan puhua. Kerro kuka niistä oli se kustannustoimittaja, joka sinulle muka sopimusta tarjoili. Kuka oikein luulet olevasi. Oletko muka parempi kuin minä, uhosi Aituri.
Tässä vaiheessa minäkin aloin jo olla raivon partaalla. Mieleni teki ampaista kauluksesta, mutta en halunnut riskeerata omaa haurasta elämääni itseään täynnä olevan Aiturin takia. Kotona suuntasin heti kohti makuuhuonetta ja jäin odottelemaan loppukohtausta. Arvelin, että tänään ei peitto heilu. Vihdoin juhlailta oli päätöksessä ja pariskunta oli vuoteessa. Kelaaja makasi selällään ja katsoi kattoon. Katsoiko hän minua, olikohan hän huomannut minut. Ei katse näytti olevan tyhjää täynnä. Hetken kuluttua myös Aituri tuli vuoteeseen ja asettui omalle puolelleen. Toistan tässä muistikuvani mukaan pariskunna öisen keskustelutuokion.
Kelaaja, yhä katse katossa sanoi sanatarkasti näin:
- Minua loukkaa sinun asenteesi minua kohtaan. Se miten syrjäytit minut julkkareissa tunkemassa väliin aina, kun juttelin jokun kanssa.
Johon Aituri vastasi närkästyneenä:
- Vai alat sinä määräileen kenen kanssa saan keskustella. Minuthan oli myös kutsuttu noihin ällöttäviin pintaliitäjäjuhliin. ”
- Niin, sinä pääsit niihin minun avekkinani. Sinä et ollut pääsosassa noissa juhlissa, vaikka niin kovasti yritit.
- Vai alat sinä arvosteleen minua ja persoonaani. Kuule, jos en sinulle kelpaa, niin voit lähteä kävelemään. Minun kanssa ei ole pakko olla. Sitä paitsi olen tavannut erittäin mielenkiintoisen ihmisen, jonka tapaan ensi viikolla.
Kelaaja tuli ilmeisesti siihen tulokseen, että aito keskustelu on mahdotonta ja käänsi kylkeä poispäin Aiturista, joka jäi selälleen makaamaan ja sulki silmänsä. Kelaajalla makasi aamuyöhön saakka hereillä ja mietti iltaa ja samalla koko elämäänsä. Ei mennyt kauaakaan, kun Aituri jo kuorsasi suu auki. Minä laskeuduin katosta Aiturin otsalle ja mietiskelin hetken. Mitä jos tekisin kahvilatempun uudelleen….
