sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Terapeuttisen kirjoittamisen viikonloppu Keuruulla



Viikonloppuna  kuljin esi-isieni jalanjäljillä Keuruulla. Isäni isän puoleiset sukujuuret ovat Keuruulla. Isoisä oli syntynyt Keuruulla, mutta muuttanut nuorena miehenä Kokkolan seudulle, jossa isäni syntyi. Keuruu on viehättävä pikkukaupunki, johon aion kyllä tutustua lähemmin paremmalla ajalla ja paremmalla säällä. Pakkasta oli hiukka yli kymmenen, ja kun minun pakkasrajani on juuri siinä kympin paikkeilla, ulkoilu oli vain nopeasti majapaikasta koululle ja toisinpäin. No tulihan sitä käytyä kaupassa ja Bistro Otossa muutamaan otteeseen; kahvilla ja lounaalla. Viehättävä paikka sekin.

Yövyin B&B Makasiinissa, viehättävässä omakotitalossa, jossa oli kolme vierashuonetta. Minä, joka en saa nukuttua kunnolla vieraassa paikassa, nukuin tosi hyvin. Huoneessa oli sopiva lämpötila, hyvä äänieristys ja mikä parasta, maailman paras patja. Seinän takana majaili toinen kurssilainen. Illalla istuimme  pienessä oleskelutilassa ja kirjoitimme Jarnan antamaa kotitehtävää, aina välille lukien niitä toisillemme (alla hengentuotteeni). Runsaan ja monipuolisen aamiaisen nautimme ylellisessä ja hyvällä maulla sisustetussa aamiaishuoneessa.  Kiitos mukaville emännälle ja isännälle. Niin, tapasinhan siellä myös suloisen, pienen hauveli-Millin (Millie?)

Olin siis kirjoittamassa Keuruulla. Kirjoitimme paljon, mutta myös luimme kirjoittamamme ja keskustelimme aiheista, jotka nousivat kirjoituksista. Opettajana oli sanataiteen opettajamme Jarna, jonka oppilaana olen myös kotipuolessa. Ennen kurssia ajttelin, että olen niin tyhjä, että en varmaan saa minkäälaista tekstiä aikaiseksi. Mutta ei huolta, Jarna osaa innostaa ja vapauttaa kirjoittajan mukavilla lämmittelyillä ja tehtävänannoilla. Hyvissä ja turvallisissa käsissä siis olimme, me seitsemän kirjoittajaa.



Jarnan innostavalla tehtävänannolla sain aikaiseksi runon. Siitä tuli sitten rakkausruno.

Toisinaan olet
tavoittamattomissa minulta,
kun kuljet  polkuasi
mielesi hämärissä sokkeloissa.

Haluan olla valonvälähdys
kasvojesi edessä
paljaana ja haavoittuvana
valmiina täydelliseen hellyyteen.

Myöhäisen illan linnunlaulussa
kuulen sinut,
aran mustarastaan
huiluisen huhuilun.

Keskiyön lyhyt hämärä
ikkunani takana
vaihtuu aamun
pisaroivaan valoon.

Olet kaiku kaukaisilta  keväiltä
olet vesi, joki joka ei jäädy
Kevätsateen
hidas katse hiljaisuudessa.

Kuuletko kun
kuiskaan nimesi
pisaran ääntä
hiljaisemmin.


No tuollainen siitä sitten tuli. Kelvollinen ? Joo, mutta ei loistava. Mutta kirjoittaminen on ihanaa,

Tajusin, että tuossa onkin aihioita useampaan runoon. Yhtenä runona se on vähän poukkoileva.




Kärpänen katossa 2

  Minun todellisuuteni sinun todellisuuttasi vasten! Laukaa läksy 6.11. 2023 Hei taas! Olen se tunnettu kärpänen katossa. Muistanette...