tiistai 7. toukokuuta 2019

Pyörteitä pinnan alla-kirjaprojekti



Per aspera ad astra- Vaikeuksien kautta voittoon (oik. tähtiin) oli seinäkirjoituksena huoneessani asuessani vielä vanhempieni luona. Voitto on suloinen, kun siihen on liittynyt ponnistelua, kieltäytymistä (muista houkutuksista)  ja epätoivoakin. Nyt ne vaikeudet on voitettu. Kirja, täydellisen kaunis runo-/valokuvateos, on vihdoin kädessä. Vastoinkäymisiä oli paljon, osa itsestäni johtuvia, osa muista osallisista johtuvia.




Olen kirjoitellut runoja varhaisesta nuoruudesta lähtien. Yksi käsinkirjoitettu runokirjakin on olemassa. Kutsun sitä angstikirjaksi. Siihen on purettu kipeitä kasvamisen tuntoja ja rakkaussuhteita. Siitä ei ole julkaisuun.  Vuosien varrella olen kirjoitellut runoja ja vähän muitakin tekstejä kausiluntoisesti. Viimeinen kausi alkoi reilut kaksi vuotta sitten. Kirjoitin muutaman, mielestäni hyvän runon, ja ajattelin, että tätähän voisi jatkaakin. Olen tehnyt 20 vuotta iltatyötä. Siksi en ole voinut harrastaa mitään iltaisin. Vajaa kaksi vuotta huomasin sopivan aamupäiväkurssin ja sinne sitten ilmoittauduin. Ja se olikin parasta pitkään aikaan. Opettaja oli (on) todella hyvä inspiroiva ja innostava ja vielä oikein mukava ihminen.

Niin tämä vuoden alusssa laskeskelin, että nyt runoja saattaa olla kirjaksi asti. Jo ennen viime kesää olin päättänyt, että haluan kirjaani myös valokuvia. Sopivia valokuvia oli valmiina ja toiseksi ystävälläni oli hienoja kuvia, jotka ansaitsisivat tulla julkaistuksi.


Projekti alkaa

Tammikuun alkupuolella aloin etsiä netin kautta taittajaa, ja löysinkin sellaisen. Ihan ensimmäiseksi tuli selväksi, että yhteydenpitovälineemme tulisi  olemaan sähköposti. Kummallekkin kun puhelinkeskustelu oli haastellista etenkin ennestään tuntemattomien kanssa. Ensimmäinen ohje oli muuttaa leipätekstiksi ( ei sisennyksiä, ei otsikoita eikä lihavointia) kaikki runot ja tarkistaa valokuvien resoluutio, joka pitäisi olla 300 dpi (dots per inch). Järkkärikuvien kanssa ei tietenkään ongelmaa, mutta kovasti mietitytti kännykkäkameran kuvat. Pyysikin ystävääni lähettämään kuvat mahdollisimman suurena sähköpostin kautta. Aikaisemmin olin saanut ne whatsappin kautta, joka pienentää kuvia sen verran, että eivät ole painokelpoisia. Näin maallikkona sen ymmärsin.

Tammikuun puolessavälissä rekisteröidyin BoD:in (Books on Demand) asiakkaaksi, jonka sivuilta löysin paljon hyödyllistä tietoa mm. ladattavan aloituspaketin. BoDin sivuilla on myös hyödyllinen laskuri, jossa on kentät, joihin syöttää mm. tulevan kirjan koko, sivumäärä, sidonta/nidonta, paperilaatu,värillisten kuvasivujen määrä jne. Laskuri laskee kirjalle ovh:n, palkkion/ myyty kirja  sekä e-kirjan ovh:n.  Ja ja palkkion per myyty kirja.




Kevään (9.1.-15.4.) aikana kävimme taittajan kanssa sähköpostikeskusteluja 17 päivän aikana, helmikuussa ja maaliskuussa eniten ja maaliskuussa (13 päivän aikana). Ehkä asioiden hoitaminen puhelimitse olisi ollut kätevämpää.  Nyt joutui odottamaan (molemminpuolin) toisen vastausta ja toiseksi puhelinkeskuselussa voi välittömästi  tarkistaa olemmeko ymmärtäneet asian samoin.

Ongelmia oli myös omassa "päässä". Runojen järjestys tuotti päävaivaa, koska runoni ovat hyvin erilaisia tunnelmaltaan ja tyyliltään. Toiseksi  kuvasivujen  ja niihin sopivien runojen järjestäminen säännölliseksi, lamaannutti ja sokeutti minut täydellisesti. Lopulta selatessani runoja ja kuvia minulla "löi tyhjää". olin tullut sokeaksi runoille ja kuville.

Siinä vaiheessa ystäväni (kirjallisuuden ammattilainen) tuli apuun ja otti runot mukaansa ja laittoi ne järkevään järjestykseen. Hän oli muutenkin ollut koko ajan mukana kannustamassa kirjaprojektiani.
Tässä vaiheessa tulimme siihen tulokseen, että kuvasivut eivät tarvitse olla säännöllisin välimatkoin, vaan ne asettuvat runojen mukaan. sinne  sun tänne.


Sopimus 1

Päätin tehdä ensin  BoD-fun-(ilmainen) sopimuksella kaksi kirjaa (ja onneksi tein niin). Fun-sopimus itsessään ei maksa mitään, mutta kirjat tietenkin maksavat ja postikulut. Fun sopimukseella saat kirjaasi viivakoodin. Sopimus tehtiin 5.3. ja lähetin valmiit tiedostot (sisällys ja kansi) ohjeistuksen mukaan BoDiin. Ohjelma herjasi kännykkäkameralla otettuja kuvia, että resoluutio ei riitä. Olin juitenkin saanut tietoa, että esim iPhonen kuvat ovat painokelpoisia, vaikka ohjelman syöttö niitä herjaakin. Minulla oli myös yksi järkkärillä otettu diakuva ja toinen kinojärkkärillä otettu vanha kuva. Sumeita ne vähän ovat, mutta päätettiin, että kirjan ei tarvitsekaan olla viimeisen päälle sliipattu.


Sopimus 2

Sitten kävi niin, että halusin kirjan kansikuvan vielä originaalina kirjan loppuun, koska se on niin upea luomukuva (täysin käsittelemätön). Eikä muitakaan kuvia ole muokattu, lukuunottamatta kannessa olevaa kuvaa. Tästä seurasi, että kirjan selkämys paksuni hieman. Kysyin taittajaltani, että ei kai vain kannen teksti liikkunut liikaa oikealle. Hän vastasi, että ei, päinvastoin se siirtyi enemmän vasemmalle.

Tein BoD Classic sopimuksen. BoD Classicissa saat kirjallesi sekä viivakoodin että ISBN-numeron.  Syötin tiedostostot BoDin kirjantilausohjelmaan ja tilasin 35 kappaletta kirjaani ja jäin odottamaan, Pari viikkoa meni ja kirjalähetys tuli Saksasta. Mikä pettymys oli, kun kirjan kansiteksi oli liikaa oikeassa reunassa, Viimeiset kirjaimet menivät hiukan oikean reunan taitteeseen.


Luomukuva Saimaalta (Johanna)

Sopimus 3

Taittaja korjasi anteeksipyydellen kansisivun ja tein uuden sopimuksen ( BoD Classic) 10 kirjalle. Halusin saada kunnolliset kirjat ainakin niille, jotka ovat olleet mukana auttamassa projektiani.
Tiedostojen syöttö paino-ohjelmaan sujui huvin. Ohjelma toki herjasi iPhone-kuvia ja vanhoja kinokamerakuvia, mutta sillä ei ollut väliä. Sitten taas odottelemaan.

Näitä kymmentä kappaletta odotellessani lähetin taittajalle ja kuvaajalleni ensimmäisen version (jossa kannen teksti liikaa reunassa  sekä möin muutaman omakustannushintaan (taisi mennä hieman alle).
Sitten sain tietää, että sisäsivuilla oli ollut painossa tulleita töhryjä; tummempia ja vaaleampia poikkiraitoja tekstisivuille.  Ensimmäinen painos kirjastani oli todella sekundan näköinen.

Laskin jäljelläolevat kirjat näistä 35:sta. Jäljellä oli  22, joista 6 oli ilman töhryjä. Soitin BoDiin ja lähetin töhrysivuista näytteitä.  Laskin todennäköisyydellä, että  35 kirjasta 10 oli ehkä ilman töhryjä.  Lupasivat korvata.  Taas odotusta. Pari viikkoa siinä meni. Korvauksena töhryistä sain 18 kirjaa.


Priimatasoiset kirjat

Lopulta minulla on 28 priimatasoista kirjaa. Ja mitä tuo kaikki maksoi.

Taittajan palkkio              310
BoD Fun 2 kirjaa                36
Bod Classic                        69
kirjat 35 kpl                      354
BoD Classic                       69
kirjat 10 kpl                      136                   yhteensä 974 €

Yhden kirjan hinnaksi tuli 27,82 €


Seuraavaksi aion opetella taiton itse. Adoben InDesign ohjelma maksaa 25€/kk.

Jos olisin tehnyt itse taiton ja kaikki olisi mennyt ilman takapakkeja 28 kirjaa olisi tullut maksamaan:

Indesign 300 € (vuosi)
Bod Classic  69 €
kirjat n. 280  €                                          yhteensä 659,00 €


No oppirahat on kai aina maksettava. Seuraavaksi teen satukirjan, kuvittajakin on löytynyt ja yksi tapaaminen pidetty. Jännää.


Ps. Lahjoitan priimakirjoja vain niille, jotka ovat olleet projektissa mukana. Kikka 💖
 monenmoisesta avunannosta ja kannustuksesta. Johanna 💖 ihanista valokuvista ja Jarna 💖innostavasta ja inspiroivasta opetuksesta


                                      Olet kaiku kaukaisilta keväiltä
                                               olet virtaava vesi
                                               pyörre pinnan alla
                                                   Kevätsateen
                                           huokaus hiljaisuudessa

                                                  Kuuletko kun
                                                kuiskaan nimesi
                                                  pisaran ääntä
                                                   hiljaisemmin



perjantai 25. tammikuuta 2019

MyHeritage -DNA-testin kertomaa

Tulin tehneeksi DNA-testin keväällä. Tilasin tarjouspaketin itselleni ja puoliso K:lle. Olin jo aikaisemin tehnyt tunnukset MyHeritageen sukututkimukseni vuoksi. Sukututkimusta onkin kertynyt monta tiedostoa, mutta vähän sekaisin ovat vieläkin.

Joidenkin mielestä DNA -testit ovat huijausta, mutta todisteena aloin saada sukulaisuus "matcheja" sellaisista, jotka tiesin jo. Viimeksi luin, että voi vaikeuttaa työpaikan saantia, jos on huonot perintötekijät. No tuohon en usko. Eiköhän päättäjillä ole tahto saada kaikki töihin,  tosin markkinatalous tarvitseen sen 4% työttömien joukon, muistaakseni se näin oli,




Alkusysäys testin tekemiseen oli toinen poikani, joka mietti kovasti  alkuperäänsä. Omasta mielestään hän ei ollut meidän kummankaan näköinen. Liekö miettinyt onko meidän lapsi ollenkaan. Olen lukenut joskus jostain, että useat lapset miettivät tuota asiaa jossain vaiheessa lapsuutta. Tuotahan minäkin olin miettinyt. Molemmilla, Erik-isällä ja Vilma-äidillä olivat ruskeat silmät. Veljellä ja minulla ne ovat siniset. Siskolla on ruskeat silmät ja muutenkin hän on kopio äidistämme. Minä olenkin isäni näköinen ja tarkemmin hänen äitinsä, Aino-mummon näköinen, tosin vähän pyöreämmillä kasvonpiirteillä.


No tilasin paketit ja ne saapuivat parissa viikossa. Oli lievää jännitystä onnistumisesta. Hyvinhän se meni.  Posken sisäpintaa pyöritettiin molemmin  puolin ja suljettiin koeputkeen ja sitten kirjekuoreen. Postitusmaksu oli jo maksettu, joten kirje vain postiin kohti  USA.ta.

Muutaman viikon kuluttua omalla My Heritage-sivustolla vastaukset olivat sitten luettavissa. K-puolison tulos oli aika yksinkertainen, hänessä on eniten suomalaista ja suuri osuus myös skandinaavia.

No, minun tulokseni oli aika erikoinen ja monivivahteinen. Eniten minussakin on suomalaista, mutta seuraavaksi eniten perimää alueelta Skotlanti-Irlanti-Wales, jossa eniten punatukkaisia maailmassa. Äitini sisarusparven kymmenestä lapsesta viisi oli punatukkaista, loput mustatukkaisia. Elisabet -isoäidin hiusten väristä en tiedä mitään. Ne olivat harmaat, kun olin pieni tyttö. Mutta silmät olivat siniset, sen muistan, Kaikki Elisabetin lapset olivat ruskea- tai vihreäsilmäisiä. Sen verran vahva oli ruskeasilmäisen isän Olli Aleksanterin perintötekijöidden vaikutus. Sisarusten punaväri oli todella vahva kuparinväri.- Olenkin ollut kiinnostunut kymrin kielestä, jota puhutaan Walesissa. Sieltä on tullut tekstiviesteissä joskus käyttämäni cwtch (lausutaan kuten butch), joka tarkoittaa sydämellistä halausta.

Olin aina olettanut, että äitini sukujuuret ovat puhtaasti saamelaiset. Olihan hän todistetusti Roju-Ellin jälkipolvea. Mutta sukututkimustietojen vaihtamisella erään pohjoissuomalaisen sukutukijan kanssa sain tietää, että äitini sukujuuret menevät myös pohjanmaalle ja sieltä Tornionjokilaaksoon Tornbergin pappissukuun. Yksi Tornberg oli ilmeisesti  rakastunut Roju-Ellin jälkeläiseen ja tuonut ehkä mukanaan punatukkaisuuden äitini sukuun.

Minun DNA coctailissa oli vielä Keski-Amerikka eli alue, jossa sijaitsi Mayojen korkeakulttuuri. Olenkin ollut kiinnostunut Maya-astrologiasta, jossa merkkini on valkoinen Itsevallitseva Tuuli.


Ja vielä DNA:ssa näkyi Keski-Aasia; Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. 
Sokerina pohjalla oli vielä pikkuripaus inuiittia. Inuiitit luetaan kuuluvaksi intiaaneihin.

Että sillee, on siinä geeniperimää, ei puhettakaan sisäsiittoisuudesta 😊

Kärpänen katossa 2

  Minun todellisuuteni sinun todellisuuttasi vasten! Laukaa läksy 6.11. 2023 Hei taas! Olen se tunnettu kärpänen katossa. Muistanette...