keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Leikkivät Luovat Leidit





On olemassa Fb-ryhmä ylläolevalla nimellä. Ryhmä on suljettu, mutta jäseniä voidaan ottaa mukaan tietyin ehdoin. "Ryhmän tarkoituksena on luoda rento ja leikkimielinen yhteisö, jossa eri luovan ja/tai muun alojen ammattilaiset ja harrastajat kohtaavat oman virkistyksesnä merkeissä, järjestäen pienimuotoisia yhdessäolonhetkiä, kukin tuoden ryhmään omaa osaamistaan.Esim, kokkaava henkilö voi osallistua muihin tapahtuman sessioihin. Kustannuksena,  tulee vain majoitus,matkat ja ruokailu." Kustannukset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä.



Leidien ensimmäinen viikonloppu järjestettiin menneenä viikonloppuna Kokkolassa Harrbådan majakan läheisyydessä idyllisessä vanhassa huvilassa.  Todellisuudessa torni ei ole majakka, vaan linjaloisto. Linjaloistot ovat mantereella ja majakat saaressa.




Harrbådasta kerrotaan tarinaa neidosta, joka hukkui niemen edustalla ja on jäänyt kummittelemaan alueelle. Valkoisiin vaatteisiin pukeutuneen neidon kerrotaan kummittelevan juuri majakassa.  On myös olemassa lyhytelokuva "Harrbådan neito".

Harrbådasta enemmän:
https://retkipaikka.fi/harrbadan-kummitteleva-majakka-ja-monimuotoinen-ulkoilualue/


Heinäkuisena torstaina viisi leidiä eri puolilta Suomea saapui Harrbådaan etsimään luovuutta ja kokeilemaan enemmän tai vähemmän tuttuja taidemuotoja. Luvassa oli tanssia, akvarellimaalausta, kirjoittamista, väritulkintaa ja runoja. 

Petipaikkojen valtauksen jälkeen siirryimme huvilan aurinkoiselle patiolle tervetuliasmaljoille. Esittätymiskierroksella jokainen sai kertoa itsestään sen mikä tuntui tärkeältä; toisilla tärkeää oli enemmän, toisilla vähemmän. Kuitenkin selväksi tuli keitä olemme. Jätin esittäytymiskierroksen väliin, koska kaikki olivat minulle ennestään tuttuja ja minä heille ja toiseksi minulla oli kiire päästä itse toimintaan.

Ensimmäiseksi ohjelmassa oli akvarellimaalausta, jota ohjasi kuvataiteilija. Tutuksi tuli harmonia ja  akvarellimaalauksen tekniikkaa. Tunnelma oli leppoisa, vaikka amatöörit eivät oikein uskoneetkaan taitoihinsa. Ohjaajan neuvoilla kaikki onnistuivat.  Työt jätettiin kuivumaan aurinkoon, ja sitähän riitti.


Leidit vakavina opetustuokiolla



Ruokailun jälkeen harjoittelimme kirjoittamista kevyellä ohjeistuksella. Jokainen löysi oman äänensä ja yllättyi iloisesti; tarinat ovat jo meissä ja olemme niin täynnä tarinoita, jotka vain odottavat ulostuloa.

"Niljakas matelija. Kuin ankerias livahdat kaislikkoon ja jätät jälkeesi pienen pyörteen. Paula vai harppuuna? Syödyksi tulemisen pelosta sinäkin hätäpäissäsi kudet liian moniin seisoviin vesiin." ML




Alkuillasta kävelimme majakan ohi pikkurannalle, jossa kaksi meistä uskaltautui uimaan. Oli matalaa, mutta vesi oli lämmintä. Ilta oli lämmin patiolla istuskellessa.  Kuulimme osallistujien omia runoja.  Runosäkeet vaimenivat ja vaihtuivat toisenlaiseen tarinointiin. Aurinko jo ehtikin laskea ennenkuin ensimäiset leidit vetäytyivät petipaikoille. Muutama leidi jaksoi pitkälle yli keskiyön.

 Perjantaiaamuna kömpi enemmän tai vähemmän väsyneitä leidejä kahvinkeittoon. Päivän luovuusverryttelyn aloitimme akvarellimaalauksella. Nyt opimme disharmonian ja lisää tekniikkaa. Tuli hienoja töitä ja vähemmän hienoja (omani). Mukava oli maalata ihanassa ympäristössä; meren tuoksu ja leppeä merituuli. Siinä kesän paras cocktail.

Rannikolle, kun pääsee, niin yksi on pakollinen; uinti meressä. Vaikka niemennokalle ei ole pitkä matka (n. 500 m) , päätimme mennä autolla. Vesi oli lämmintä ja matalaa sekä aika kivinen pohja.  Saimme kahlata aika pitkälle, että vesi ulottui puolisääreen. Uimme käsipohjaa eteen ja taakse. Virkistihän se mukavasti. 




Iltapäivällä oli ohjemassa väritulkintaa henkilökohtaisesti. Jokainen sai samalla sielunsuunnitelman opastamaan tulevia askeleita. Minulle tuo oli tehty jo aiemmin, niin sekin jäi osaltani väliin. 


Loikoilua ja Fuubon tervehdys

Alkuillasta oli itämaisen tanssin alkeita. Kilisevät huivit lanteillaan leidit askelsivat itämaisen tahtiin "palasina". Ja löytyihän se leidien lantio ja muut "palaset". Ei se ihan helppoa ollut, mutta huumorilla ja leikkimielellä tanssahtelu alkoi hiukka sujua. Kaunista oli ohjaajamme liikehdintä 30 vuoden kokemuksella. Ihailtavaa.

Illalla kolme meistä lähti majakalle valkoisissa vaatteissa. Alinperin oli tarkoitus iltahämärissä tanssia majakan juurella, mutta aurinko olisi laskenut varsin myöhään, joten otimme vain dramaattisia valokuvia majakan juurella. 







Aamukahvilla punnitsimme kokemustamme; mikä oli hyvää ja missä korjaamiseen varaa. 
Hyviä kokemuksia oli saatu; erityisesti paikka, meren läheisyys oli monelle se kaikista suurin juttu. Huvila oli ihana, tosin ilman omaa rantaa. Sitä aamu-uintia moni kaipasi. Rantaan oli sen verran matkaa, että lyhyillä yöunilla, tallustaminen helteessä ei ollut houkuttelevaa. Pieniin oppimisiin oltiin tyytyväisiä ja yllätykseen, että osasi ja oppi uutta.  Sääkin helli meitä, pari pientä sadekuuroa selätettiin huvilan olohuoneessa makkaraa paistaen ja kirjoittaen toistamiseen. 





Korjaamisenkin varaa löytyi: Tällaisilla sessioilla on hyvä olla "ryhmän vetäjä/johtaja. Se olisi ollut minun tehtäväni, kai. Laatia aikataulut ja esim. puheenvuorojen jakaminen, jotta kaikki saisivat äänensä kuuluviin. Ryhmässä on aina niitä, jotka ottavat ison tilan ja niitä, jotka helposti jäävät sivummalle. Toinen ongelma oli se, että itse jotenkin jäin pois ryhmästä. Olisin halunnut olla enemmän osa ryhmää, mutta ryhmänjohtajalla on kuitenkin eri rooli. Tätä tapahtumaa reflektoidessani ystäväni (alan ammattilainen) sanoi, että joskus ryhmä ryhmäytyy niin hyvin, että jäsenet kääntyvät ryhmänjohtajaa vastaan. No ei nyt ihan niin meille käynyt 😏




Aamukahvien jälkeen kerättiin kamppeet ja lähdettiin. Yksi lähti Ouluun, kaksi Jyväskylää päin ja kaksi (minä mm.) hotelli Seurahuoneelle ja siitä Nuoppari 50-vuotta- tapahtumaan. Mutta se onkin jo toinen tarina. 

                                             Precious friends 😅

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kärpänen katossa 2

  Minun todellisuuteni sinun todellisuuttasi vasten! Laukaa läksy 6.11. 2023 Hei taas! Olen se tunnettu kärpänen katossa. Muistanette...