Leikkivät Luovat Leidit Manamansalossa

Onkin mennyt tovi, kun olen tänne kirjoitellut. On ollut niin paljon muuta kirjoitettavaa ja muuta touhua, että tämä vallan unohtui. Siispä uuteen alkuun.

Perjantaina 12. heinäkuuta (2019) kolme leidiä pakkasi meidän bemarin ja lähti ajamaan kohti pohjoista. Määränpäänä oli Oulujärven saari Manamansalo ja siellä lomakylä Kultahiekat. Ajorupeama jaettiin kolmeen osaan. Pihtiputaalla vaihdettiin kuskia. Seuraava kuskinvaihto oli Kärsämäellä, jossa seuraamme liittyi vielä yksi leidi omalla autollaan.

Minua jännitti kovasti lossiinajo. Jo etukäteen olin miettinyt, että saako autosta tulla pois ja onko pelastusliivejä kaikille matkustajille. Ajattelin, että jos lossi kaatuu tai uppoaa tai auto sukeltaa järveen, sieltä on hankala päästä ylös. Leidikaverit rauhoittelivat, että matka on lyhyt ja oikeesti ei ole mitään syytä olla huolissaan. Lossi kulkee puolen tunnin välein, eikä se niin vaan uppoa tai kaadu tms. No, lossimatka meni hyvin. Jo lossissa sai esimakua, kuinka suuri järvi Oulujärvi on. Vähän kuin sisämeri.

Perillä kirjauduimme sisään ja asetuimme "taloksi" kahteen pieneen rantamökkiin. Mökit olivat tosi pienet. Kaksi kerrossänkyä ja pieni pöytä kahdella rahilla. Sisustukseen sopi vielä jääkaappi; avointa lattiatilaa jäi muutama neliö. 

Ahtaanpaikankammoista vähän hirvitti, mutta hyvinhän se meni. Ikkunasta oli upea maisema ulapalle.

Kultahiekkojen nimi ei ole tuulesta temmattu. Hiekkaranta hohti ilta-auringossa kultaisena. Alkuillan vietimmekin rannalla istuskellen ja tutustuen, sekä pikkaisen viiniä maistellen. Illalla saunottiin ja yritettiin uidakin, mutta ranta oli niin matala, että pitkään kahlatessakin vesi ylettyi vain polviin. Pakko oli kuitenkin kastella ja ensin kävelin vedessä neljällä raajalla, ja lopuksi läiskäytin itseni veteen. No vähän se virkisti.

Lauantaiaamuna vierusmökin leidit tulivat meille aamupalalle. Syötiin ja alettiin tuunata luonnoslehtiöitä. Gudrun Sjödenin kuvastoista leikkasimme kuvia, kuviota ja värejä. Ihan kivat niistä tuli. Luonnoslehtiöihin sitten oli tarkoitus kirjoittaa  ja maalata. No ihan maalaukseen ne eivät sopineet. Olivat sen verran ohutta paperia. Lauantain ohjelmassa oli vielä shindovenyttelyä rannalla ja intuitiivistä kirjoittamista.  Illansuussa sain shindohoidon ja niinhän siinä kävi, että seuraavana päivänä toispuoleinen ristiselkäkipu oli poissa.

Sunnuntaina vuorossa oli Kassu Halosen taidetaloon tutustuminen. Eipä siitä sen kummempaa. Siellä se oli vanha kansakoulu metsän keskellä. Jokainen voi halutessaan tutustua kohteeseen osoitteessa https://sites.google.com/site/kassuhalonentaidetalo/home

Kävimme myös Manamansalon metsäkirkolla 

 

sekä  ihastelemassa Euroopan Unionin vanhinta kallioperää esittelevää gneissikalliopaljastumaa.

Sunnuntaina oli myös Ullmannilaista uniryhmätyöskentelyä. Käytimme ryhmässä untani taivaankappaleista ja siitä. mitä vesimies ruukustaan kaatoi pihallemme.  Tähän metodiin voi halutessaan tutustua googlaamalla " uniryhmätyöskentely" ja /"luovat prosessit"

Maanantaina aamupalan jälkeen siivosimme ja pakkasimme autot. Ryhmähuoneessa ennen lähtöä teimme kristallihelmistä avaimenperät. Lossia odotellessamme ihastelimme luonnonkukkasten määrää ja kauneutta ojapientareilla. Ei näkynyt maitohorsmaa eikä jättipalsamia.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä syömään ja sanoimme yhdelle leidille jäähyväiset. Jatkoimme matkaa kolmisin kuskia välillä vaihtaen. -Illansuussa olimmekin sitten kotopuolessa. 

                                                           💖 Precious life 💖