lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kokkola-kesäkaupunki 2

Jokakesäinen vierailu syntymä- ja ex-kotikaupungissa (30 vuotta) on taas takana. Ystäväni kanssa siirryimme lauantaina Harrbådasta Kokkolan keskustaan. Kirjauduimme hotelli Seurahuoneelle jo puolilta päivin. Huoneessa odotti ihanuudet; vesiklosetti ja suihku. Suihkun ja pienen lepohetken jälkeen menimme paikalliseen Amarilloon syömään.



Alkuillasta kävelimme torin poikki hotelli Kaarleen, jossa alkoi tapahtuma  "Nuoppari 50-vuotta".
Ensimmäinen Nuopparin tapahtuma oli "Pileet" v. 2006. Paikalla oli n. 30 "ikinuorta", ja tilaisuus alkoi hiljaisella hetkellä poismenneiden muistolle. Sitten seurasi illallinen ja sen jälkeen ohjelmassa oli vapaata seurustelua.

Tapasin mm. kaksi vanhaa luokkakaveria, joita en tosin tunnistanut miettimisen ja vihjeidenkään jälkeen. Vasta kun he kertoivat nimensä, niin muistin. He kertoivat myös tapahtumia, joissa olin ollut mukana, mutta oma muistini oli pyyhkinyt ne pois. Erikoista oli myös se, että he tunnistivat minut sanoen, että et ole muuttunut yhtään. No hei, ehkä kuitenkin.

Meille oli varattu yökerhotilat illanviettoon. Yökerhossa soi 70-luvun musiikki ja muutama siellä intoutuikin tanssimaan. En oikein jaksanut viihtyä pimeässä yökerhossa,  koska ulkona oli ihana, lämmin  kesäilta. Muutenkin tämä "höspi" alkoi väsyä ihmispaljouteen ja koviin ääniin. Niinpä jo klo 23:00 matkasin torin poikki hotellille. Istuin kyllä hetken hotellin baarissa, join yhden oluen ja kuuntelin, kun nuorimies lauloi kauniisti Mikael Gabrielin "Kipua"-biisin rakastetulleen, toiselle nuorelle miehelle. Oli tosi herkkää, kyynel vierähti poskelle.

Yöllä sitten hikoilin kuumassa hotellihuoneessa ja juttelin puhelimessa lähes kaksi tuntia ystäväni kanssa. Nukahdin vasta, kun kämppis kömpi aamuyöstä vuoteeseensa. Aamulla sitten oli paras osio hotellielämästä; hotelliaamiainen, jonka jälkeen pieni lepohetki ja huoneen luovutus.


Aamuinen Torikatu


Päivä oli tosi kuuma. Kolme huonosti nukuttua yötä takana oli vienyt voimia, joten ajoimme Ykspihlajaan, lapsuuteni maisemiin. Lahdenperän uimaranta oli minun lapsuuteni uimaranta, asuimmehan tosi lähellä sitä. Maisema on muuttunut kokonaan. Nyt entistä uimarannalle vievää savi-/hiekkatietä ei ole. Satamakadulta uimarannalle vievä alue on täynnä uusia omakotitaloja, tosin viehättäviä puutaloja, erkkereineen ja verantoineen.



Kauan sitten rannalle vei junarata, jossa oli kolme päätepistettä, jotka ulottuivat mereen asti, joista uitetut tukit nostettiin junavaunuihin. Näitä rataulokkeita kutsuttiin nimillä ykkönen, kakkonen ja kolmonen. "Mennääkö uimaan ykköselle vai kakkoselle?" oli tyypillinen kysymys  uintireissua suunniteltaessa. Ykkönen oli kyllä paras, suurin ja suosituin. Kotoa matkaa uimarannalle oli n. 500 metriä. Kerran olimme naapurin tyttöjen kanssa kävelemässä rataa pitkin uimarannalle, niin juna pysähtyi  ja pääsimme höyryveturin kyydissä uimaan sen lopun 300 metriä. Naapurin tyttöjen isä oli veturinkuljettaja.



Uituamme kolme kertaa ja vähän hiekassa makoiltuame ajoimme pienen matkan päähän kahvila Sahaan. Kahvila Saha on entiseen sahamiljööseen perustettu monitoimikulttuurikeidas. Vierailu Sahassa on jokakesäinen "must". Tällä kertaa ei ollut musiikkia tarjolla, mutta aurinkoa, laineiden liplatusta meren tuoksussa ja pientä puheensorinaa kylläkin. Vilahtihan siinä  Elsa-koirakin, vielä tötterö päässä ja takaosasto parturoituna toukokuisen koirahyökkäyksen jäljiltä.

Näitä rannoilta isäni pelasti 50-luvulla teinitytön hukkumasta. Isäni oli ollut 5-vuotiaan veljeni kanssa soutuveneellä keräämässä uppotukkeja. Isäni oli havahtunut avunhuutoihin ja tietoon, että  yksi tytöistä ei ole noussut pinnalle. Isäni oli riisunut rannekellonsa, antanut sen veljelleni ja  sanonut: "Isi menee nyt uimaan, pidä huoli isin kellosta". Sitten hän ui tyttöjen luokse ja sukeltanut muutaman kerran ja löytänyt tytön. Tyttö elvytettiin ja toimitettiin abulanssilla sairaalaan, ja hän selvisi. Miten hienosti isäni selittikään asian veljelleni, että hän ei hätääntyisi. Poikahan jäi ajelehtivaan veneeseen. Huhhuh aika pelottavaa.

Myös äitini pelasti näillä vesillä lapsen, pojan, joka oli jäänyt pää alaspäin roikkumaan henkseleistä vesirajaan. Henkselit olivat jääneet kiinni johonkin lautakasaan. Näillä kulmillahan oli saha, ja sahatavarat, lautakasat ym. ulottuivat aivan mereen asti.



Hesari on huomioinut Kahvila Sahan 21.7.otsikolla: "Kesällä Suomi on täynnä persoonallisia kahviloita".
Sahan sisääntulo



Yksityiskohta


Saha, meren puolelta. WW etualalla, lähellä rantaa

Lähtömaljat, Näkemisiin Kokkola, Ykspihlaja ja saha

















 Precious Life 💖

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kärpänen katossa 2

  Minun todellisuuteni sinun todellisuuttasi vasten! Laukaa läksy 6.11. 2023 Hei taas! Olen se tunnettu kärpänen katossa. Muistanette...