Ystäväni poikaystävä ja hänen kämppiksensä asuivat viehättävän vanhan kaksikerroksisen puutalon yläkerrassa. Ikkunasta avautui kaunis näkymä liminkalaiseen kylämaisemaan. Poikien huoneessa lojui kirja, jonka otin tarkasteluun. Kirja oli Lin Jutangin "Maallinen Onni" (The Importance of Living, 1938). Selailin kirjaa, ja kiinnitin huomioni lukujen nimiin: Mm. "Laiskottelun arvo", "Vuoteessa loikoominen" ja "Tuolissa istuminen". Luterilainen työmoralisti kuiski korvaani, että tämähän on täyttä skeidaa. Pidin onneksi kuitenkin suuni kiinni. Olivathan pojat kuitenkin taideopiskelijoita 😉
Oli myöhäinen syksy, ruska-aika. Aamulla aurinko vielä valaisi keltaisia ja oransseja lehtipuita. Yöllä oli ollut pikkuisen pakkasta. Aamulla heinikko rasahteli jalkojen alla. Oli kuulasta ja kirkasta. Ihana syyspäivä. Iltapäivällä lähdimme ajamaan Kokkolaan pojat mukana. Sää oli muuttunut. Satoi räntää niin tiheään, että tietä ei voinut nähdä. Ajovalotkin olivat tuohon aikaan tehottomat ja kesärenkaat alla. Kesken ajon ystäväni pysäytti auton keskelle tietä ja kävi katsomassa missä se tie oikein on. Huhhuh. Meillä taisi olla suojelusenkelit mukana.
Sen verran jäi kaivelemaan tämä Lin Jutang, että parin vuoden kuluttua hankin sen itselleni. Luettuani sitä, huomasin, että sehän on helmi. Kirjasta löysin mm. puolitien filosofian. Vuosien varrella olen aina sillointällöin tarttunut kirjaan, ja aina vain sen teksti iskee:
Olen nähnyt enemmän kuin puolet
tästä muuttuvasta elämästä- ah, mikä salavoimainen sana-
tuo "puoli"-niin täynnä mahdollisuuksia.
Se tarjoaa meille enemmän iloa
kuin omistaa voimme. Puolitiessä on ihmisen
elämä parhaimmillaan, kun hidastunut vauhti
antaa hänelle rauhan.
Puolitiessä taivaasta maahan on laaja maailma.
Kun saan elää puolitiessä
kaupungin ja maaseudun välillä,
kun olen puoliksi oppinut, puoliksi kartanonherra,
puoliksi kauppamies.
Kun saan puoliksi elää kuin herrat ja olla
puoliksi rahvaan sukua.
Kun taloni on puoliksi linna, puoliksi mökki,
puoliksi täysi, puoliksi tyhjä,
vaatteeni puoliksi vanhat, puoliksi uudet,
ruokani puoliksi herkkua, puoliksi köyhää muonaa.
Kun palvelijani eivät ole liiaksi viisaita, liian tyhmiä,
vaimoni* liiaksi houkko, ei liiaksi viekas-
Niin silloin tunnen olen puoliksi Buddha
ja puoliksi melkein taolainen siunattu viisas.
Puolet itsestäni Isälle taivaan annan,
lapseni toisen puolen periä saa-
Puoleksi huolehtien tulevista lapsistani,
puoliksi miettien, miten Jumalan kohtaan
kun ruumiini rauhaan laskettu on.
Viisaimmin juo, joka puoliksi juopuu,
puoliksi auenneet kukat kauneimmat on.
Vakavammin purjehtii vene puolipurjein,
ja puoliksi hillittynä hepo parhaiten ravaa.
Jolla puoliksi liikaa on, saa huolia lisää,
mut puoliksi vähän tuo omistusinnon.
Elon katkeran-makeaa sekoitusjuomaa
on viisaita maistaa vain puolilla huulin.
* tuohon laittaisin puolison näin tasa-arvon ja sukupuolineutraaliuden nojalla 😊
Lin Jutangin mukaan elämän tarkoitus tai oikeammin luonnollinen suhtautuminen elämään on elämästä nauttiminen. Elämän "tarkoitus" viittaa hänen mukaansa liikaa työntekoon ja ponnisteluun. Hän ei tee eroa henkisten ja aineellisten nautintojen välillä. Voileivän syömisen nautinnolla ja kauniin maiseman tuottamalla nautinnolla ei ole eroa.
No, mitenkäs tämä nautinnonhakuinen elämänasenne (hedonismi) ja luterilainen työmoraali sovitetaan yhteen. Lin Jutangin puolitien filosofia antaa siihen vastauksen. Ei ole tarvetta asua linnassa, mutta myöskään pelkkä mökki ei riitä. Puoliksi sitä ja puoliksi tätä (yin ja yang). On siis hoidettava hommansa ja maksettava laskunsa. Muuten voi vaikka tuijotella pilviä taivaalla, kirjoitella runoja, soitella huilua sekä elää täysillä aistiensa kautta. Oi, ihana elämä 💝
Ps. Tämä Lin Jutang on muuten sitä mieltä, että luonto on tarkoittanut naisen enemmän äidiksi kuin puolisoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti