Villinainen - Naiset jotka kulkevat susien kanssa

Kiinalaisjapanilaisen astrologian mukaan, kun ihminen täyttää 60-vuotta on eletty yksi elämä ja toinen elämä alkaa. On palattu alkupisteeseen ja toinen lapsuus alkaa (kanreki japaniksi).

Reilu vuosi sitten, toukokuussa, tapahtui jotain, joka avasi jotain uutta minussa.  Menin ensimmäistä kertaa yksin elokuviin. Se oli päivänäytös ja elokuva oli "The Dressmaker". Elokuvassa nainen palaa kotikyläänsä selvittämään lapsuudessa koettua traumaa ja hylkäämistä. Se mitä tapahtui kauan sitten, puretaan auki pikkuhiljaa, nainen rakastuu ja menettää rakkauden kohteen, mutta lähtee kotikylästä voittajana. Kotikylä jää palamaan, kun nainen istuu lopussa junassa. -Elokuvan sanoma on, että menneisyydessä tapahtuneet kipeät asiat on syytä aukaista, kohdata ja jättää taakseen. Voima täytyy löytyä itsestä. Kävelin ulos elokuvateatterista toukokuiseen auringonpaisteeseen ja minulla oli mielettömän hyvä ja voimakas olo. Toinen elämä oli alkanut.

Reilut puoli vuotta myöhemmin, joulukuussa, kirjakaupassa törmäsin Clarissa Pinkola- Estesin kirjaan "Naiset, jotka kulkevat susien kanssa". Kirjaa oli suositellut nuoruuden ystävä jo vuosia aikaisemmin. Hän oli lukenut sen ruotsinkielisen version. Suomenkielinen versio ilmestyi  vasta 2014. No pakkohan se oli ostaa. Tällä hetkellä kirja on noussut kulttikirjaksi ja painos on loppunut Suomesta.

Villinainen ei tarkoita "olla hallitsematon", vaan se on jokaisessa naisessa vaikuttava voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta (takakannesta, melkein). Villinaiseus on on oman perimmäisen ikiaikaisen naisen, äidin ja siskon löytämista itsestä. Sen naisen, joka  asuu jokaisessa naisessa tukahdutettuna syvällä psyyken uumenissa tai jo löytyneenä tietoisuudessa ja päivänvalossa.

 Kirjassa on 550 sivua, joten tarjoilen tässä vain pieniä alkupaloja:

" Kun nainen vahvistaa suhdettaan villiin olemukseen, hän saa lahjaksi pysyvän sisäisen tarkkailijan, tietäjän, näkijän, oraakkelin, innoittajan, vaiston, luojan, keksijän ja kuuntelijan, joka  ohjaa, suosittelee ja kannustaa elämään täydesti niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kun nainen on läheinen tämän olemuksen kanssa, se säteilee hänestä. Tämä villi opettaja, villi äiti, villi opastaja tukee hänen sisäistä ja ulkoista elämäänsä tapahtui mitä tahansa."

"Villinainen on vaisto, näkijä, kuuntelija, hän on lojaali sydän. Hän rohkaisee tuntemaan unien, intohimon ja runouden kielet. Hän on ideat, tunteet, halut ja muisti. Hän kuiskii meille meille öisin unissa ja jättää naisen sielunmaastoon karhean hiuksen ja mutaiset jalanjäljet. Ne täyttävät naisen kaipauksella löytää ja vapauttaa villinainen ja rakastaa häntä."

"Hän on ideat, tunteet, halut ja muisti." " Hän elää runoudessa, rytmeissä ja lauluissa.""Hän jättää jälkeensä jalanjälkiä, johon voimme sovittaa jalkamme.""Hän asuu kaivon pohjalla, lähteen juurella, eetterissä ennen aikaa. " "Hän on se, jota etsiäksemme  jätämme kotimme. Hänen luokse palaamme kotiin. Hän on kaikkien naisten multainen juuri. Hän on ne asiat, jotka pitävät meidät käynnissä, kun uskomme tulleemme tiemme päähän."

Minulle villinainen puhuu unissa, unelmissa ja sisäisessä puheessa. Ne ovat viestejä ehkä kaikkein todellisemmasta minästä. Joskus ne tuntuvat vaarallisilta ja ehkä hieman epäsovinnaisiltakin, eivätkä ole helpolla soviteltavissa arkipäivään tai reaalielämään. Reaalielämässä minulle villeyden totetuttaminen merkitsee elämää kaikkien aistien kautta; kuunnella, katsoa, koskettaa, haistaa ja maistaa. Se merkitsee rehellisyyttä itseä ja muita kohtaan sekä avoimutta haavoittumisenkin uhalla. Villinaiseus merkitsee myös aikaa omalle itselle, oman itseni hyväksymistä ja uskollisuutta sille naiselle, joka olen. Se merkitsee kaikkien tunteiden tunnistamista ja niiden ilmaisemista, jos ei puheessa ja toiminnassa, niin kirjoittamisessa ja maalaamisessa.

Se tunne, kun vihdoin tietää vastauksen kysymykseen kuka olen, on ihanan vapauttava tunne. Siihen tarvittiin toinen elämä/toinen lapsuus. Tie alkoi hahmottua toukokuussa, mutta viimeisen silauksen antoi edellämainuttu kirja. Kiitos Clarissa Pinkola-Estes. Kiitos kaikille kanssasisarille, jotka jo kulkevat susien kanssa sekä voimia niille sisarille, jotka vasta ottavat ensimmäisiä askeleita tällä polulla, joka on löydettävä aina uudestaan ja uudestaan.

Ps. Toinen voimauttava kuvaus naisen kokemasta traumasta ja toipumisesta on Krzysztof Kieslowskin " Sininen". Ehkä elokuvalistani ykkönen, Musiikki ah 💘